Usein törmäämme tilanteisiin, joissa sopimuksen päättäminen aiheuttaa sopimusosapuolille kiistaa siitä, onko päättäminen tehty oikein. Mikä siis on oikea tapa päättää sopimus? Käymme alla läpi yleisimpiä tapoja, joilla sopimuksen päättyminen saadaan aikaan.
Sopimusvelvoitteiden molemminpuolinen täyttäminen
Luonnollisesti hyvin yleinen sopimusten päättymistapa on, että molemmat osapuolet täyttävät velvoitteensa kerralla ja lopullisesti – tällöin puhutaan kertasopimuksista erotuksena ns. kestosopimuksista. Kestosopimukset voivat olla voimassa toistaiseksi tai määräajan, jolloin jälkimmäisessä määräajan täyttyminen päättää sopimuksen (esimerkiksi määräaikaisen työsopimuksen päättymisestä olemme kirjoittaneet erikseen). Tällöinkin vaatimuksena on toki myös sopimusvelvoitteiden oikea ja sopimuksenmukainen täyttäminen.
Oikealla velvoitteiden täyttämisellä tarkoitetaan suorituksen oikeaa tekijää ja vastaanottajaa, sekä myös oikeaa suoritusajankohtaa ja -paikkaa. Sopimuksen päättyminen velvoitteiden täyttämisen johdosta edellyttää siis sitä, että molemmat osapuolet tekevät kaikki sovitut asiat silloin kun kuuluukin.
Sopimuksen päättyminen irtisanomalla ja purkamalla
Pitkäkestoiset niin sanotut kestosopimukset, kuten työ-, vuokra- tai muut toimeksianto- sekä yhteistyösopimukset, on myös mahdollista päättää irtisanomalla tai purkamalla. Irtisanominen merkitsee sopimuksen päättymistä irtisanomisajan jälkeen (joka voi myös olla “heti”), kun taas purkaminen merkitsee sopimuksen välitöntä päättymistä ja usein myös suoritusten palauttamista puolin ja toisin. Tärkein ero sopimuksen irtisanomisessa ja purkamisessa on se, että sopimuksen purkaminen edellyttää toisen osapuolen olennaista sopimusrikkomusta.
Sopimussuhteissa vallitsee pääsääntöisesti niin sanottu yleinen irtisanomisoikeus: Sopimus on irtisanottavissa koska tahansa, jolloin sopimuksen päättyminen tapahtuu irtisanomisajan kuluttua. Irtisanomisajasta tulisi sopia sopimuksessa itsessään, sillä laissa säädetään irtisanomisajoista vain tietyissä erityistilanteissa. Muutoinkin laissa tarjotaan irtisanomissuojaa tietyissä tapauksissa sopimuksen ajatellusti ”heikommalle” osapuolelle, jolloin irtisanominen ei sopimuksen ”vahvemman” osapuolen omalla päätöksellä ole sallittua ainakaan ihan millä tahansa perusteella. Näin koetetaan suojata esimerkiksi kuluttajien, työntekijöiden sekä vuokralaisten asemaa. Muissa tapauksissa sopimus on koska tahansa päätettävissä yleisen irtisanomisoikeuden mukaisesti. Irtisanomisella ei myöskään voi yleensä päättää sellaisia sopimuksia, joiden päättymisajakohta on ennalta sovittu. Määräaikainen sopimus ei siis ole irtisanottavissa kesken kaiken, ellei tällaisesta irtisanomisoikeudesta ole erikseen sovittu.
Sopimuksen purkaminen taas edellyttää pääsääntöisesti sopimusosapuolen olennaista sopimusrikkomusta. Pelkkä vähäpätöinen virhe, viivästys tai muukaan vähäinen sopimusrikkomus eivät yleensä vielä oikeuta sopimuksen purkamiseen. Tällöin on ensisijaisesti annettava tilaisuus virheen oikaisemiseen, minkä lisäksi kyseeseen voivat tulla vahingonkorvaus tai hinnanalennus. Toisin kuin irtisanomisen johdosta päättyvät sopimukset, joissa noudatetaan sovittua tai lain edellyttämää irtisanomisaikaa (kuten työsopimukset), sopimuksen purkautuessa sopimus päättyy välittömästi ja jo suoritetut sopimusvelvoitteet on palautettava mahdollisuuksien rajoissa osapuolten välillä. Koska kysymys on vakavaan sopimusrikkomukseen reagoimisesta, myös määräaikainen sopimus on yleensä määräajasta huolimatta purettavissa, eikä purkamisoikeudesta tarvitse erikseen sopia muutoinkaan. Purkamisen kynnys on kuitenkin korkealla, ja suosittelemmekin keskustelemaan purkamisedellytysten täyttymisestä asiantuntijan kanssa ennen toimenpiteitä. Autamme tarvittaessa mielellämme.
Raukeaminen
Sopimuksen päättyminen raukeamisen johdosta on melko harvinaista. Raukeaminen tulee kuitenkin kysymykseen silloin, kun sopimusvelvoitteiden suorittaminen käy jostain ulkopuolisesta syystä mahdottomaksi. Usein näin tapahtuu lainsäädännön muuttuessa, jolloin sopimuksen suorittaminen muuttuisi lainvastaiseksi. Samoin sopimuskumppanin kuolema johtaa yleensä sopimuksen raukeamiseen.
Raukeamisen seuraukset on arvioitava tapauskohtaisesti. Raukeamisen ei kuitenkaan pitäisi johtaa siihen, että jompikumpi osapuoli pääsisi hyötymään epäasiallisesti sopimuksen yllättävästä päättymisestä.
Peruuttaminen ja vetäytyminen
Mitään yleistä, lakisääteistä peruuttamisoikeutta sopimuksiin ei liity. Edes kuluttaja-asiakkaalla ei ole mitään yleistä kaupanpurkuoikeutta. Peruuttamisoikeudesta voidaan kuitenkin aina sopia, ja lisäksi laissa on säädetty peruuttamisoikeudesta tietyissä tilanteissa.
Ensinnäkin sopimusvapauteen kuuluu myös se, että osapuolet voivat milloin tahansa yhdessä päättää peruuttavansa sopimuksen. Tällöin kaikki sopimusvelvoitteet palautetaan, ja muut sopimusvelvoitteet lakkaavat. Mahdollista on myös yhteisellä päätöksellä vetäytyä sopimuksesta, jolloin erona on, että jo suoritettuja sopimusvelvoitteita ei palauteta, mutta muut sopimusvelvoitteet lakkaavat.
Kuluttajille on tosin kuluttajansuojalaissa taattu 14 päivän peruuttamisoikeus koti- ja etämyynnissä sekä kuluttajaluotoissa. Tämän 14 päivän peruuttamisajan kuluessa ei tarvita erityistä perustetta sopimuksen peruuttamiselle. Peruuttamisaika voi pidentyä jopa vuoteen, jos elinkeinonharjoittaja ei täytä tiedonantovelvollisuuksiaan. Myyjänä onkin tärkeää varmistua siitä, että kaikki lain asettamat tiedonantovelvollisuudet tulevat täytetyiksi.
Lakisääteinen peruuttamisoikeus koskee vain kyseisiä sopimusryhmiä, eikä kuluttajallakaan ole yleistä oikeutta peruuttaa tekemiään sopimuksia. Mikään ei kuitenkaan estä sopimasta laajemmista oikeuksista, ja monet palveluntarjoajat ja kauppiaat lupaavatkin pidempiä tai laajempia palautus- tai peruutusaikoja.
