Konkurssin esteet ja edellytykset

Konkurssikelpoisuus

Konkurssin ensimmäinen edellytys on tietenkin konkurssikelpoisuus. Se tarkoittaa, että konkurssiin haettavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omaisuus voidaan ylipäätään luovuttaa konkurssiin. Luonnollinen henkilö, eli ihminen, on aina konkurssikelpoinen. Oikeushenkilön, eli esimerkiksi osakeyhtiön, konkurssikelpoisuus alkaa oikeuskelpoisuuden alkaessa, eli esim. osakeyhtiön tultua merkityksi kaupparekisteriin. Oikeushenkilö on kuitenkin konkurssikelpoinen jopa sen poistuttua tällaisesta rekisteristä.

Konkurssin edellytykset

Konkurssin yleisenä edellytyksenä on muu kuin tilapäinen maksukyvyttömyys.

Maksukyvyttömyyttä pidetään konkurssin yleisenä, ja pääsääntöisesti ainoana, edellytyksenä. Tämä tarkoittaa, että konkurssiin voidaan asettaa vain maksukyvytön velallinen. Oppikirjamääritelmän mukaan maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan, että velallinen on muutoin kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Maksukyvyttömyyden tilapäisyydellä tarkoitetaan, että velallista ei voida asettaa konkurssiin, mikäli tämä kykenee maksamaan velkansa hieman myöhässä. Velallisen on esimerkiksi saamassa varoja lähitulevaisuudesta velkojen maksuun. Tilapäisyyden kestoa arvioidaan tapauskohtaisesti, mutta yleisesti maksukyvyttömyyttä voidaan pitää tilapäisenä jos se kestää enintään muutaman viikon. Julkisiin maksuihin, kuten veroihin kohdistuvat laiminlyönnit tulkitaan helpommin pysyväksi maksukyvyttömyydeksi.

Kun maksukyvyttömyyttä pidetään konkurssin yleisenä edellytyksenä, tulee selvittää kenellä on velvollisuus todistaa velallisen maksukyvyttömyys. Pääsäännön mukaan todistustaakka on konkurssin hakijalla, eli velallisella tai velkojalla. Velallisen itse hakeutuessa konkurssiin, tavallisesti velallisen oma ilmoitus maksukyvyttömyydestään on riittävä todiste.

Velkojan on toisinaan hyvin vaikea todistaa velallisen maksukyvyttömyyttä. Jotta velkoja-aloitteinen konkurssi olisi mahdollinen, on konkurssilaissa velkojalle varattu mahdollisuus vedota maksukyvyttömyyden sijasta sitä osoittavaan tosiseikkaan. Näitä konkurssilaissa lueteltuja maksukysyttömyyden olettamia ovat: velallisen oma ilmoitus maksukyvyttömyydestään, velallisen maksujen lakkauttaminen, tehoton ulosotto viimeisen kuuden kuukauden aikana sekä kun liiketoiminnassaan kirjanpitovelvollinen velallinen ei ole viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan maksanut selvää saatavaansa. Velallinen voi vastanäytöllä torjua nämä olettamat.

Kun maksukyvyttömyyttä pidetään konkurssin yleisenä edellytyksenä, ylivelkaisuus on konkurssiin asettamisen erityinen peruste. Ylivelkaisuudella tarkoitetaan, että velallisen varat, eli kaikki omaisuus ja varallisuus yhteenlaskettuna, eivät riitä velkojen maksuun. Velallisen velat ovat suuremmat kuin hänen varansa. Velkojan on mahdollisesti vielä vaikeampaa osoittaa velallisen ylivelkaisuus kuin tämän maksukyvttömyys.

Konkurssin esteet

Konkurssin epätarkoituksenmukaisuus

Konkurssin esteenä on alle 50 euron suuruinen jako-osuus.

Vaikka kaikki edellä luetellut konkurssin edellytykset olisivatkin olemassa, voi konkurssi silti estyä sen epätarkoituksenmukaisuuden takia. Konkurssin epätarkoituksenmukaisuutta pidetään konkurssin yleisenä esteenä. Velkojan konkurssihakemus on jätettävä tutkimatta, jos velkojan saatava on vähäinen ja konkurssimenettely on ilmeisen epätarkoituksenmukainen tai hyvän perintätavan vastainen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos konkurssivelkojan saatava velalliselta on alle 50 euron suuruinen, ei velallisen hakeminen konkurssiin ole millään tavalla tarkoituksenmukainen ja oikeasuhtainen toimenpide. Hyvän perimistavan vastaista taas on esimerkiksi se, että velkoja hakee velallista konkurssiin vain kilpailevan yritystoiminnan häiritsemiseksi tai tuhoamiseksi

Käynnistyvä tai käynnistetty rehabilitaatio

Konkurssin esteenä on käynnistetty tai käynnistyvä rehabilitaatio.

Rehabilitaatiolla tarkoitetaan yrityssaneerausta tai yksityishenkilön velkajärjestelyä. Konkurssin esteenä se tarkoittaa, että mikäli luonnolliselle henkilöllä tai oikeushenkilöllä on vireillä rehabilitaatiohakemus tai tällainen menettely on myönnetty, konkurssi ei ole mahdollinen. Rehabilitaatio on siis ensisijainen suhteessa konkurssiin. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että velallinen voi uudistetulla rehabilitaatiohakemuksella siirtää häneen kohdistuvan konkurssihakemuksen käsittelyä käytännössä loputtomiin. Rehabilitaation estävä vaikutus kuitenkin päättyy, jos tulee esimerkiksi ilmi että saneerausohjelma on vahvistettu syvästä maksukyvyttömyydestä huolimatta tai maksuohjelma raukeaa.

Vakuus konkurssin esteenä

Oikeudellisesti turvaava vakuus estää konkurssin.

Jos velallinen tai kolmas henkilö velallisen puolesta on asettanut vakuuden velallisen velasta, ei konkurssi pääsäännön mukaan ole mahdollinen. Tällöinhän velkoja on oikeutettu saamaan saatavansa vakuuden arvosta, eikä konkurssi ole tarkoituksenmukainen. Vakuus voi olla esimerkiksi pantti, takaus, yrityskiinnitys tai omistuksenpidätysehto. Konkurssin estääkseen vakuuden tulee olla oikeudellisesti turvaava, mikä tarkoittaa että se ei todennäköisesti ole peräytettävissä konkurssipesään tai ole muutoin tehoton. Vakuuden arvon tulee myös kattaa velkojan saatava kokonaisuudessaan.

Velkoja on luopunut oikeudestaan hakea konkurssia

Konkurssilain sääntely on pakottavaa velallisen hyväksi. Velallinen ei siis voi sitoutua siihen, että hänet saataisiin asettaa konkurssiin joillain muilla kuin konkurssilain mukaisilla ehdoilla. Velkoja taas voi pätevästi luopua oikeudestaan hakea velallinen konkurssiin. Velkojan luopumista tästä oikeudesta tarkastellaan tapauskohtaisesti, sillä tällaisia sopimuksia ei juuri todellisuudessa tehdä. Velkojan voidaan katsoa luopuneen oikeudestaan hakea konkurssia, jos tämä on esimerkiski hyväksynyt velan vakuudeksi heikon vakuuden, eli vakuuden joka ei ole oikeudellisesti turvaava.

Kuka konkurssia voi hakea?

Kuten edellä on tullut ilmi, konkurssia voi hakea sekä velallinen itse, että velkoja. Velkoja-aloitteisen konkurssin mahdollistavana tekijänä on saatava. Tämä tarkoittaa, että velkojalla on oltava velalliselta selvä saatava, joka ei ole määrältään vähäinen, jotta velkoja voi hakea velallista konkurssiin. Kukaan ei voi siis esimerkiksi kiusallaan ja toisen liiketoimintaa haitatakseen hakea toista konkurssiin, mikäli hakijalla ei itsellään ole selvää saatavaa velalliselta. Vaikka velkojalla olisi tällainen selvä ja riittävän suuruinen saatava, velallinen voi aina torjua konkurssihakemuksen maksamalla velan. Velkoja ei voi kieltäytyä ottamasta vastaan tällaista viimekäden maksua, eikä yleisistä periaatteista poiketen edes viimekäden osamaksua.

Ida Minkkinen
Ida Minkkinen

Edellinen

 

Pin It on Pinterest