Editiovelvollisuus

Mitä editiovelvollisuudella tarkoitetaan?

Editiovelvollisuus on prosessioikeudellinen termi, jolla tarkoitetaan velvollisuutta esittää esine tai asiakirja tuomioistuimelle. Editiomääräyksellä puolestaan tarkoitetaan tuomioistuimen määräystä, jolla henkilö velvoitetaan asiakirjan tai esineen esittämiseen tuomioistuimessa. Editiovelvollisuudesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 pykälässä. Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä esineen tai asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen, jos esineellä tai asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä. Samassa momentissa säädetään myös tuomioistuimen oikeudesta määrätä katselmus toimitettavaksi. Editiosäännöksen kannalta on olennaista huomioida säännöksen sanamuoto, josta ilmenee, ettei editiovelvollisuutta ole rajattu ainoastaan asianosaisiin, vaan se koskee jokaista, esimerkiksi myös riitaan nähden ulkopuolista henkilöä.

Mitkä ovat editiovaatimuksen edellytykset?

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 pykälässä ei täsmällisesti ilmaista, että mitä kaikkea editiomääräyksen antaminen edellyttää. Pykälän 1 momentin perusteella vaikuttaisi siltä, että ainoa kriteeri olisi, että asiakirjalla tai esineellä on potentiaalista merkitystä näyttönä.

Lain esitöissä edition edellytyksiä on kuitenkin tarkennettu. Editiomääräystä koskevassa hallituksen esityksessä yhtenä edellytyksenä on pidetty, että asiakirja on pystyttävä yksilöimään ”jollain tarkkuudella”. Samaisessa hallituksen esityksessä editiovaatimuksen yksilöimisedellytys on rinnastettu oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 20 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan asianosaisen on vastapuolen pyynnöstä ilmoitettava, onko hänen hallussaan sellainen vastapuolen riittävästi yksilöimä kirjallinen todiste tai esine, jolla voi olla merkitystä asiassa. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan riittävää yksilöintiä ei ole se, että osapuoli ilmoittaa ainoastaan esimerkiksi asiakirjan lajin tai todistusteeman. Toisaalta perusteluissa todetaan, ettei säännöksen perusteella edellytetä esineen tai asiakirjan täsmällistä yksilöintiä.

Myös oikeuskäytännössä on tarkennettu editiomääräyksen edellytyksiä. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2019:7 yksilöimisedellytyksen on tulkittu tarkoittavan sitä, että asiakirjat ovat yksilöitävä niin tarkoin, että se kenelle vaatimus asiakirjan esittämisestä on tehty, pystyy noudattamaan esitettyä vaatimusta. Toisena kriteerinä korkein oikeus katsoi, että asiakirjan täytyy olla löydettävissä ja toisaalta myös erotettavissa muista samankaltaisista asiakirjoista. Korkein oikeus katsoi lisäksi, että editiomääräyksen edellytyksenä on, että henkilöllä, jolle editiovaatimus esitetään, on hallinta vaadittavaan asiakirjaan. Käytännössä yllä mainitut edellytykset täyttyivät tapauksessa, kun kantaja vaati vastaajia esittämään mm. vastaajien omistaman yrityksen perustamisasiakirjat sekä tilinpäätökset kahden vuoden ajalta.

Lyhyesti näyttökynnyksestä

Yleisesti ottaen näyttökynnystä editiovaatimuksen yhteydessä ei voida pitää kovin korkeana. Päinvastoin, yllä mainitussa tapauksessa asiakirjan merkityksen osalta korkein oikeus totesi näyttökynnyksen olevan matala: riittää, että todisteella saattaa olla näyttöarvoa asiassa merkitykselle seikalle. Asiakirjan hallinnan näyttämisen suhteen korkein oikeus totesi, että vaatimuksen tekijän on esitettävä riittävä näyttö siitä, että asianosaisella on hallinta asiakirjaan. Samassa yhteydessä korkein oikeus totesi, ettei näyttökynnykselle kuitenkaan voi asettaa liian korkeita vaatimuksia.

Editiovelvollisuuden rajoitukset

Editiovelvollisuus ei ole rajoittamaton, sillä velvollisuutta rajoittaa salassapitovelvollisuus ja -oikeus. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 2 momentissa säädetään, että sillä, jolla on tuomioistuimessa kuulusteltaessa asianosaisena todistelutarkoituksessa, todistajana tai asiantuntijana velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta, ei ole velvollisuutta luovuttaa esinettä tai asiakirjaa käytettäväksi todisteena taikka sallia katselmuksen toimittamista näytön hankkimiseksi salassa pidettävästä tai vaitiolo-oikeuden alaisesta tiedosta. Toisaalta salassapidon osalta on muistettava se, että esimerkiksi liikesalaisuuksien suoja voidaan riittävän korkeiden intressien täyttyessä lain mukaan murtaa. Lisäksi huomioitava on se, että asiakirjat eivät välttämättä ole kokonaisuudessaan salassa pidettäviä, joten editio voidaan ulottaa koskemaan asiakirjan salassapidon piiriin kuulumattomiin kohtiin.

Eppu Kohtanen
Eppu Kohtanen

Edellinen

Pin It on Pinterest